Työharjoittelun hyviä ja huonoja puolia!

Työharjoittelun hyviä ja huonoja puolia!

Työharjoittelu voi joissakin tapauksissa olla erinomainen väylä kehittää omaa ammattitaitoa. Joissakin tapauksissa taas työharjoittelijoita saatetaan käyttää työpaikoilla suorastaan hyväksi – ilmaisena työvoimana – ja heidän kouluttamisensa saatetaan laiminlyödä. Työharjoitteluun liittyy siis monia hyviä puolia, mutta myös melkoisia sudenkuoppia, joiden välttämiseksi on hyvä hankkia riittävä määrä tietoa. Tälle sivulle on koottu muutamia ajatuksia työharjoittelun hyvistä ja huonoista puolista.

Hyviä puolia

Työssä oppiminen sopii monelle aikuiselle erinomaisesti. Elämän- ja työkokemusta on kenties jo kertynyt melkoisesti ja työssä tekeminen ja oppiminen saattavat tuntua erityisen luontevalta tavalta oppia. Oppisopimuskoulutus sopii monen aikuisen elämäntilanteeseen erityisen hyvin ja oikeastaan suuri osa aikuiskoulutusta sisältää työssä oppimista tavalla tai toisella. Koulutus saattaa sisältää myös työelämän kehittämishankkeita, mikä on erityisen tärkeää pyrittäessä kehittämään koulutusta siten, että se vastaisi mahdollisimman hyvin alati kehittyvän työelämän tarpeisiin. On siis tärkeää, että kouluttavien tahojen ja työelämän välillä on aitoa vuorovaikutusta, jotta tämä tavoite olisi edes teoriassa saavutettavissa.
Jos olet käytännön ihminen, saattaa työssä oppiminen sopia sinulle kaikista opiskelumuodoista parhaiten. Nautit ehkä käsillä tekemisestä tai ihmisten parissa toimimisesta erityisen paljon ja haluat päästä töihin kentälle mieluummin kuin luet tiedon kirjoista.

Toisinaan työssäoppimisajalta on mahdollista saada jopa palkkaa. Oppisopimuskoulutus on erinomainen esimerkki tästä. Tällainen vaihtoehto voi auttaa opintojen aikaisen elämän rahoittamista, joka on monia aikuisopiskelijoita huolestuttava asia. Opintojen rahoittaminen on jopa niin vakava asia, että se saattaa estää joidenkin opiskelusta haaveilevien aikuisten tarttumista mahdollisuuksiinsa opiskella. Toisaalta opinnot nähdään kyllä sijoituksena omaan tulevaisuuteen, mutta toisaalta pelätään opintojen aiheuttavan väliaikaista kurjimusta omaan elintasoon.

Jos opiskelija saa työssäoppimiskohteessa hyvää ja monipuolista ohjausta, on hänellä erinomaiset mahdollisuudet kehittää omaa ammattitaitoaan ja oppia uusia asioita. Laadukas ohjaus onkin erittäin tärkeää oppimisen kannalta!

Huonoja puolia

Kuten edellä jo ehdittiinkin todeta, niin valitettavasti joillakin työpaikoilla työharjoittelijoita saatetaan käyttää suorastaan hyväksi – ilmaisena työvoimana – ja heidän kouluttamisensa saatetaan laiminlyödä. Tällaisessa työpaikassa usein uusi opiskelija aloittaa saman tien edellisen lopettaessa harjoittelunsa. On erittäin valitettavaa, jos työharjoittelijan koulutus ja ohjaus laiminlyödään, koska tämä saattaa vaikuttaa merkittävällä tavalla opiskelijan oppimiskokemukseen ja ammattitaidon laiminlyömiseen. Oppilaitosten tulisikin olla tarkkana siitä, millaisia työharjoittelupaikkoja se hyväksyy ja millaista ohjausta se opiskelijoilleen vaatii työssäoppimisjaksojen aikana. Myöskään opiskelijan ei tulisi suostua ilmaiseksi työvoimaksi, vaan vaatia tarvittaessa itselleen ohjausta.

Kehittämistarpeita

Työharjoittelua voisikin entisestään kehittää, jotta se pystyisi aidolla tavalla vastaamaan työelämän tarpeisiin ja että se samalla tukisi opiskelijoiden ammatillista kasvua optimaalisella tavalla. Työharjoittelun dokumentaatiota tulisi kehittää ja sen arviointia tulisi kehittää näkyvämmäksi – olisi tärkeää, että samalla tasolla opiskelevia opiskelijoita arvioitaisiin samoin kriteerein ympäri Suomen myös työssäoppimisjaksojen aikana. Työssäoppimisen tulisi nivoutua optimaalisella tavalla teoriatietoon, jotta opiskelijat saisivat siitä parhaan hyödyn irti.

Työssäoppimisen arvioiminen ei ole aivan ongelmatonta, koska arvioinnissa korostuu kovin helposti arvioijan omat henkilökohtaiset mielipiteet. Voidaan kuitenkin sanoa, että sanallinen arviointi korostuu työssäoppimisen arvioimisessa. Numeroarviointi antaa opiskelijan osaamisesta kovin suppean kuvan, minkä vuoksi onkin hyvä kuvailla opiskelijan osaamista sanallisesti. Hampurilaismalli toimii hyvin tässä tapauksessa – on hyvä antaa opiskelijalle sekä positiivista palautetta hänen osaamisestaan, että rakentavaa kritiikkiä niistä osa-alueista, joita opiskelija voisi vielä osaamisessaan parantaa. Arviointia varten voitaisiin kenties luoda vielä aikaisempaa tarkemmat kriteerit, jotta arvioinneista voitaisiin luoda nykyistä yhtenäisempiä. Opiskelijoiden tulisi olla kenties aikaisempaa avoimempia ottamaan vastaan myös negatiivista palautetta osaamisestaan. Rakentavassa hengessä annetun kritiikin kautta, kun on kenties tilaisuus oppia vieläkin enemmän kuin positiivisen palautteen pohjalta.